luulin olevani epäsosiaalinen. epäsosiaalinen, koska en osaa puhua ihmisten kanssa, etenkään tuntemattomien. epäsosiaalinen, koska minä olen porukassa aina se joka on hiljaa ja seuraa keskustelua sivusta. kyse ei ole siitä ettenkö osaisi puhua tai siitä etten halua osallistua keskusteluun. en uskalla puhua tuntemattomille tai osallistua keskusteluihin. ja uskalluksen vastakohta on rohkeus. rohkeuden vastakohta ujous. minä ole ujo. minä en uskalla tehdä toisille itsestään selviä asioita. minä en puhu vieraille ihmisille, koska en uskalla. minä olen hiljaa, koska en uskalla sanoa omia ajatuksiani. olen tullut siihen tulokseen, että epäsosiaalisuus ja ujous eivät liity toisiinsa millään tavalla. luulin ujoutta epäsosiaaliseksi käytökseksi. mutta asia on melkeinpä toisinpäin. huomaan ihmisistä asoita joihin muut eivät kiinnitä huomiota. seuraan ihmisten käyttäytymistä ja reaktioita. tahattomia jalan heilautuksia, ilmeitä ja muita pikkuseikkoja jotka yleensä jäävät huomaamatta. kuuntelen mitä ihmiset sanovat, muistan kasvot ja niihin liittyvät asiat. eikö tämä seikka tee minusta sosiaalisen? en ole epäsosiaalinen, koska välitän ihmisten tunteista, kuuntelen mitä heillä on sanottavaa. minä olen vain reilusti ujo, en yritä olla mitään muuta.