joskus saattaa käydä niin, että tapaa toisen ihmisen baarissa. no, siinä sinänsä ei ole mitään ihmeellistä. oletetaan että ihastuu baarissa tapaamaansa ihmiseen, eikä muista ottaa yhteystietoja talteen. sitten sitä menee samaan baariin myöhemmin, toivoen että törmäisi siihen samaan henkilöön toistamiseen. no tietenkään näin ei käy. seuraavana baaripäivänä on sama ajatus, mutta ei näy tuttua naamaa. pian ei uskalla jäädä kotiinkaan, jos vaikka tänään hän onkin baarissa mutta minä kotona, ja sehän ei käy. ja aivan huomaamattaan sitä viettää kaikki illat samassa baarissa, kunnes tajuaa että kaupungissa on muitakin baareja joissa tämä etsitty ihminen on. voi ttu! alkaa jatkuva baarien välillä juokseminen ja parin vuoden baarielämän jälkeen huomaa olevansa yksinäinen alkoholisti. mitä tästä opimme? etsikäämme elämiemme rakkauksia muualta kuin a-oikeuskilla varustetuista paikoista.