joskus saattaa
käydä niin, että tapaa toisen ihmisen baarissa. no, siinä sinänsä ei
ole mitään ihmeellistä. oletetaan että ihastuu baarissa tapaamaansa
ihmiseen, eikä muista ottaa yhteystietoja talteen. sitten sitä menee
samaan baariin myöhemmin, toivoen että törmäisi siihen samaan henkilöön
toistamiseen. no tietenkään näin ei käy. seuraavana baaripäivänä on
sama ajatus, mutta ei näy tuttua naamaa. pian ei uskalla jäädä
kotiinkaan, jos vaikka tänään hän onkin baarissa mutta minä kotona, ja
sehän ei käy. ja aivan huomaamattaan sitä viettää kaikki illat samassa
baarissa, kunnes tajuaa että kaupungissa on muitakin baareja joissa
tämä etsitty ihminen on. voi ttu! alkaa jatkuva baarien välillä
juokseminen ja parin vuoden baarielämän jälkeen huomaa olevansa
yksinäinen alkoholisti. mitä tästä opimme? etsikäämme elämiemme
rakkauksia muualta kuin a-oikeuskilla varustetuista paikoista.
perjantai, 10. lokakuu 2003
Kommentit