kertomus siitä
kuinka kanssaihmiset voivat nostaa vitutuksen uusiin ulottuvuuksiin.
kävin kaupassa hankkimassa tarvikkeita tulevaa keskikesän juhlaa
varten. kassalla tarjosin maksuvälineeksi visa elektron korttia, jonka
kassaneiti hyväksyi, mutta kone ei. linjoilla oli kuulemma ruuhkaa.
tyttö yritti uudelleen. sama lopputulos. maksoin sitten käteisellä.
lähdin kotia kohti. matkalla kävin kuitenkin automaatilla täydentämässä
käteisvarojani, koska olin juuri käyttänyt sitä. tilin summa näytti
kuitissa kummallisen pieneltä, joten tarkistin asian kotiin päästyäni
verkkopankista. ja kuinka ollakkaan tililtäni oli veloitettu tekemäni
ostokset kahteen kertaan. tästä ihmettyneenä soitin liikkeeseen ja
kysyin syytä moiseen. puhelimessa kanssani asioinut herrasmies soitti
johonkin ja tarkisti asian. selvitettyään tilanteen se saatanan kusipää
rupesi huutamaan minulle! ihmetteli miksi olin kysynt näin
"päivänselvää" asiaa heiltä. yritin kohteliaasti selittää, että olin
vain huolissani koska ko. liike oli veloittanut ostokseni kolmeen
kertaan ja että kuka tahansa olisi kysynyt miksi näin on tapahtunut.
huuto jatkui edelleen. en jaksanut kuunnella ja laitoin luurin kiinni
sen jälkeen kun selvisi että rahat palautuvat tililleni vuorokauden
vaihduttua. henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että ei edes
suurehkolla kansainvälisellä kauppaketjulla ole varaa haukkua
asiakkaitaan tyhmäksi, oli sitten ollut kuinka huono päivä tahansa. en
viitsi kertoa kaupan nimeä, mutta kyseessä on autoteemaan liittyvä
liike. vitutus on niin korkealla että on varpaat ovat tunnottomat.
perjantai, 3. kesäkuu 2005
Kommentit