kertomus siitä kuinka kanssaihmiset voivat nostaa vitutuksen uusiin ulottuvuuksiin. kävin kaupassa hankkimassa tarvikkeita tulevaa keskikesän juhlaa varten. kassalla tarjosin maksuvälineeksi visa elektron korttia, jonka kassaneiti hyväksyi, mutta kone ei. linjoilla oli kuulemma ruuhkaa. tyttö yritti uudelleen. sama lopputulos. maksoin sitten käteisellä. lähdin kotia kohti. matkalla kävin kuitenkin automaatilla täydentämässä käteisvarojani, koska olin juuri käyttänyt sitä. tilin summa näytti kuitissa kummallisen pieneltä, joten tarkistin asian kotiin päästyäni verkkopankista. ja kuinka ollakkaan tililtäni oli veloitettu tekemäni ostokset kahteen kertaan. tästä ihmettyneenä soitin liikkeeseen ja kysyin syytä moiseen. puhelimessa kanssani asioinut herrasmies soitti johonkin ja tarkisti asian. selvitettyään tilanteen se saatanan kusipää rupesi huutamaan minulle! ihmetteli miksi olin kysynt näin "päivänselvää" asiaa heiltä. yritin kohteliaasti selittää, että olin vain huolissani koska ko. liike oli veloittanut ostokseni kolmeen kertaan ja että kuka tahansa olisi kysynyt miksi näin on tapahtunut. huuto jatkui edelleen. en jaksanut kuunnella ja laitoin luurin kiinni sen jälkeen kun selvisi että rahat palautuvat tililleni vuorokauden vaihduttua. henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että ei edes suurehkolla kansainvälisellä kauppaketjulla ole varaa haukkua asiakkaitaan tyhmäksi, oli sitten ollut kuinka huono päivä tahansa. en viitsi kertoa kaupan nimeä, mutta kyseessä on autoteemaan liittyvä liike. vitutus on niin korkealla että on varpaat ovat tunnottomat.