elämäni menee tällä hetkellä silmitöntä vauhtia alas viemäristä. menneisyydessä tekemättä jääneet asiat kummittelevat nyt enemmän kuin koskaan. pelkään menettäväni järkeni sekä minulle rakkaat ihmiset. en halua vajota takaisin sinne monnttuun, josta vaivoin kapusin ylös. alkaa olemaan kaikki oljenkorret käytetty. kavereille on soiteltu. ja yleisökin vain pidättää hengitystä ja odottaa kuinka äijän käy. rupeaa olemaan 50-50 tilanne vai onko se 50-60. ei ole. ei tässä ole kuin yksi vaihtoehto: rämpiä eteenpäin. nilkkoja myöten kusessa ilman saappaita. onneksi osaan uida jos liemi yhtään syvemmäksi muuttuu.. ja miksi vitussa kauppojen hedelmäpussit on niin vitun vaikea avata!