facebook. vitun facebook. tulipahan kokeiltua. se ei ole minulle. parin vuorokauden aikana jota olin naamakirjassa minut lisäsi "ystäväkseen" muutama ihminen joihin en ole ollut minkäänlaisessa kontaktissa kymmeneen vuoteen. ei minulla ole mitää heitä vastaan, mutta oikeasti mitä sellaisen ihmisen kanssa juttelee. säästä? politiikasta? uskonnosta? miten rajata ketä ottaa "ystäväkseen" kirjaan. ja kuinka välttää loukkaamasta itselle tärkeitä ihmisiä valinnoillaan. minä ainakin haluan säilyttää suhteeni minulle oikeasti tärkeisiin ihmisiin. olen luonteeltani sellainen joka ei TIETOISESTI halua loukata ketään. minusta ei vain ole siihen että lajittelen kaverini. ja on oikeasti olemassa myös ihmisiä joihin en halua olla yhteydessä, koska minua on joskus satutettu vahingossa tai tahallaan. ja naamakirjassa on suuri todennäköisyys että sellaiset ihmiset liittävät minut "ystäväkseen". ja minulle ystävä on paljon enemmän kuin vanha valokuva netissä. ystävälleni voin puhua kaikesta, kipeistäkin asioista. ja jos en olisi tosimies joka ei itke, voisin jopa vuodattaa kyyneleitä oikean ystävän kanssa. ei edes murto-osa naamakirjan "ystävistä" ole minulle niin rakkaita että voisin kuvitella puhuvani heidän kanssaan mitä sydämelläni on, edes kännissä. en tarkoita etteikö facebookissa olisi ollut minun oikeita ystäviäni. osan heistä olen tuntenut 3-vuotiaasta asti, osan kanssa olen käynyt yhdessä peruskoulun. osan kanssa olen ottanut yhteistä asuntolainaa. nämä ovat niitä ystäviäni joihin haluan säilyttää välini. ja jos se tarkoittaa sitä että pysyn poissa "kirjan" tapaisista paikoista, niin sen uhrauksen olen valmis tekemään. sitäpaitsi senkin ajan voin käyttää hyväkseni johonkin tärkeään, siivoamiseen, urheiluun, internetpornon katsomiseen tai vaikka puhelinsoittoon jollekin oikealle ystävälle, eli elämään. oikeat ystäväni kyllä tietävät puhelinnumeroni, sähköpostini ja messenger-osoitteeni. minä ja facebook sovimme yhteen kuin diesel ja bensiinimoottori tai sinappi ja suklaajäätelö, ei vain toimi. facebook: pidä tunkkisi!