kun tuntee olonsa arvottomaksi ja muutenkin paskaksi, niin mitä voi tehdä parantaakseen oloaan. tietenkin syö hyvää ruokaa. esimerkiksi spagettia jauhelihakastikkeella. kastikkeella jonka tietää itse kokkikin olevan herkullista. vaikka joutuukin näkemään hieman vaivaa, on se sen arvoista. paahtamisen, paistelun ja sekoittamisen jälkeen on aika keittää pastat. mutta mitä huomaankaan. talossa ei ole makaronin makaronia. vittu. voitte vain kuvitella miten avuttomaksi kokki tuntee itsensä, kun kaupassa tarkisti moneen kertaan, että kaikki tarvittava on mukana. ei siinä mitään, äkkikä lähikaupasta hakemaan spagettia. kastike vaan paranee muhiessaan pidempään. maitohyllyn kohdalla mietin, että onneksi ostin maitoa ja piimää tarpeeksi. pastaa keitellessä ja kypsyyttä testatessa onnistuu kokki polttamaan kielensä. vittu. kypsää on, palovammasta huolimatta. tässä vaiheessa tajuan ettei minulla ole sihvilää jonka avulla laskea vesi pastasta pois. vittu. alkaa vastoinkäymiset kasaantua. mutta ei se haittaa, hyvää ruokaa tiedossa. annos lautaselle ja lautanen pöytään. lasiin vielä täytettä ja sitten syömään. mutta kuinka ollakkaan, joudun tyytymään raanaveteen, koska jääkaapissa ei ole maitoa eikä piimää. vittu. siinä sitä sitten syö vitutuspäissään hyvää ruokaa jota ei maista koska kieli on rakkuloilla. voi vittu että parani olo...