itsekkyydestä ja kiltteydestä... kiltteys on hyvä asia. eikö vain? mutta mitä jos sitä on liikaa? mitä jos asettaa muiden tunteet omiensa edelle? mitä jos pelkää omien tekojensa kautta loukkaavansa muiden tunteita. pelkää siinä määrin että mielummin kärsii itse kuin näkee muiden kärsivän, vaikka nämä teot olisivat omalle elämälle hyväksi. onko kiltteys itsekkyyden vastakohta? itsekäs ajattelee aina ensin itseään. ei välitä muiden tunteista. minusta ne eivät ole vastakohtia. pieni itsekkyys on kilttiä. kilttiä itseään kohtaan. ja jos muut eivät sitä hyväksy, haistakoon vitun. ehkä minun on aika ruveta ajattelemaan hieman enemmän itseäni ja omaa elämääni. en kuitenkaan aio ruveta ilkeäksi, mutta en aio pyytää anteeksikaan yrittäessäni parantaa elämänlaatuani. minulla on oma elämä ja aion elää sitä niinkuin haluan. tai ainakin aion yrittää. en osaa hetkessä muuttua...