miksi kaikki hyvät ideat tuntuvat katoavan aivoista juuri sillä hetkellä kun on aloittamassa niiden toteuttamisen. ne eivät välttämättä unohdu, vaan sitä tajuaa miten huono idea se alunperinkin oli ollut ja miksei sitä heti tajunnut, kuinka on edes voinut kuvitella että se olisi oikeasti toiminut. aivot muuttuvat liian kriittisiksi ja rupeavat sensuroimaan omia tuotoksiaan. en ymmärrä miten kirjailijat, runoilijat tai yleensäkään kukaan joka tekee luovaa työtä, saa ikinä mitään aikaiseksi. minusta ei tule taiteilijaa ikinä. ei ainakaan näillä aivoilla.

nyt tekisi mieli poistaa koko tekstinpätkä ja unohtaa kokonaan internetti, vain koska en pidä tuotostani julkaisukelpoisena. mutta taidan kiduttaa itseäni ja niitä harvoja jotka tänne eksyvät...

ja mitään mitä täällä lukee ei pidä ottaa tosissaan... oikeudetkin pidän itselläni. ettäs tiiätte.